Vastoinkäyminen – vai siunaus valepuvussa?

Yksi tärkeimmistä ajattelutavan muutoksista, joita olen viime vuosina oppinut, on suhtautuminen vastoinkäymisiin. Vastoinkäyminen ei loppupeleissä aina olekaan tappio, niin kuin pitkään ajattelin, vaikka aluksi se usein taitavasti naamioituu sellaiseksi.

Vastoinkäyminen on vastoinkäyminen ja sitä on turha kaunistella. En todellakaan yritä silmät säihkyen vakuutta, että ”ihan oikeasti lokinkakka hiuksissa voi kääntyä voitoksi ja olla parasta ikinä…” Koska se ei voi.

Vastoinkäyminen tuntuu tappiolta, ja yleensä myös on sitä -lyhyellä aikavälillä, kapeasti katsottuna. Se ärsyttää ja harmittaa vaikka asenne olisi miten timanttia tai olisi miten positiivinen hyvänsä. Jos väittää muuta, niin huijaa itseään. Jos saat kenkää duunista, tuskin lähdet liput liehuen ja hurraten bisselle. Tai ainakaan liput liehuen ja hurraten😅

Nyt tulee kuitenkin se tärkeä mutta.

Mutta, vastoinkäymiset voivat olla siunauksia valepuvussa -pitkällä aikavälillä. Ja tämän oppiminen on lisännyt ainakin omaa henkistä hyvinvointiani ja siksi haluan jakaa tämän ajatuksen. Pidän ajattelutapaa tärkeänä.

Esimerkkinä tuo edellämainittu duunipaikan menettäminen sylettää varmasti sillä hetkellä, mutta entä jos sen ansiosta pääset työhön, joka oikeasti tuntuu enemmän omalta? Ehkä palkkakin on parempi? Tai päätät toteuttaa jonkun lapsuuden haaveen, joka olisi jäänyt muuten todennäköisesti toteuttamatta.
Ja tämä ajattelutapa tekee useista vastoinkäymisistä mahdollisuuksia, kun saadaan vihdoin ajatukset takaisin oikealle taajuudelle pohtimaan, voisiko se sittenkin olla jonkun hyvän alku?

Ihan yksinkertaisin kysymys itselle ison tai pienen vastoinkäymisen kohdatessa ja pahimman myrskyn hälvetessä on: mitä hyvää tästä voi seurata? Lähes kaikesta on löydettävissä myös jotain hyviä puolia, kun jätetään traagisimmat menetykset pois laskuista.
Tarkoitan sitä, että Pekka Hyysalo ei olisi nykyinen Pekka ilman valtavaa vastoinkäymistä. Tai pikemminkin ilman hänen tapaansa suhtautua siihen. Vastaavia esimekkejä on monia. Tärkeää on oppia, että oman suhtautumisen vastoinkäymiseen voi päättää itse. Ja tämä tapa on muutettavissa.