Toinen avain onnistumiselle muutoksessa on muodostaa arkeesi sopivat tavat ja rutiinit.

Miksi?

Siksi, että ne muodostettuasi sinun ei tarvitse joka päivä ja joka hetki olla tekemässä vaikeita, itsekuria vaativia valintoja. Sinun ei tarvitse tehdä valintaa, lähteäkö työpäivän jälkeen liikkumaan vai ei, kun olet päättänyt, että maanantain, keskiviikon ja perjantain työpäiväsi jälkeen vedät verkkarit jalkaan ja käyt lenkillä. Tai pelaamassa padelia.

Arkemme on täynnä valintoja, heräämisestämme asti. Hyvien valintojen toistaminen tavaksi ja rutiiniksi asti vie meitä höyryjunan lailla kohti tavoitettamme, sillä silloin vähennämme aivojemme prosessointi- ja päätöksentekovaihettamme oleellisesti. Varsinkin, kun alussa uusien tapojen ja rutiinien muodostaminen voi vaatia itsekuria ja epämukavuusalueelle menemistä, on tärkeää, että niitä vain toistaa ja toistaa, kerta toisensa jälkeen. Tietyn ajan jälkeen tuota valintaa ei enää tarvitse tehdä, vaan se kuuluu osaksi arkea.

Kun valitset aamupullan ja kahvin sijaan puuron tai smoothien, kun päätät tehdä istumisen sijaan työt seisten, kun päätät käyttää päivittäin hissin sijaan portaita, kun päätät mennä aina työpäivän jälkeen happihyppelylle, kun päätät mennä yksin tai ohjatusti salille tai kun päätät jättää puhelimen rauhaan tunniksi ennen nukkumaan menoa, satsaat itseesi ja satsaus kertautuu ja monistuu sitä mukaa, kun sitä toistaa ja kun siitä lopulta tulee päätös, jota ei tarvitse tehdä.

Lopuksi: Itsekuri on rajallinen resurssi. Älä käytä sitä loppuun elämäntapamuutos -projektissa, sillä muutos ei ole kieltäytymistä ja kurjaa elämää, eikä muutos kohti parempia valintoja voi perustua kielloille ja rajoittamiselle

Itsekuri on rajallinen resurssi ja sen voi käyttää loppuun, samalla tavalla kuin autoillessa bensan tai pankkitililtä rahan. Kun autosta loppuu bensa, päättyy matkanteko. Kun tililtä loppuu saldo, ei osteta enää balmuirin laukkuja. Kun itsekuri on käytetty loppuun, tapahtuu repsahdus. Tämän takia on tärkeää löytää arkeen balanssi ja tasapaino, jottei itsekurimittarin viisari rajoitinta vasten hakaten täydy syödä kiukulla vaikkapa rahkaa, raejuustoa ja riisikakkuja. Arjen ei pitäisi olla itsekuria ilman irtokarkkeja, vaan irtokarkkeja osana normaalia syömistä ja elämää. Jos kiellät kovalla kiukulla itseltäsi herkut, on rajallinen itsekuri pian käytetty loppuun. Silloin on ennemmin tai myöhemmin kaislaa potkurissa ja vene on aaltojen armoilla.

Jos jatkuvasti joudumme kieltämään, kieltäytymään ja käyttämään itsekuriamme, ei lopputulos pitkällä tähtäimellä ole toivotunlainen. Homma ei vain toimi niin. Se voi toimia tammikuun alussa viikon tai kaksi, mutta enää elokuussa se ei enää toimi. Haluttu lopputulos pitkällä tähtäimellä saavutetaan psykologisella joustavuudella, oikeiden tapojen ja rutiinien muodostamisella sekä kirkastamalla itsellemme omat arvomme.

Se, mitkä ovat olleet asiakkailleni voittavia tapoja elämäntapamuutoksessa, jääköön minun ja asiakkaiden väliseksi bisnes-salaisuudeksi… 🙂